Pitkään on omaa blogia ja kotisivuja mietitty, kertomuksia koiriemme touhuista ja elämästä. Aloittelemme siis nyt, kennelnimen saaminen ja ensimmäisen pentueen odottaminen laittoivat taas kipinän tulille... Tervetuloa seuraamaan! :)
Kerrotaanpa tässä ensimmäisessä postauksessa vanhoja juttuja. Noin vuosi sitten syksyllä Heli istui kasvattajan peruskurssilla, joka on edellytys kennelnimenkin saannille. Kasvatus oli käynyt mielessä, mutta kennelnimi tai pennutus tuntui vielä "ehkä" jutulle. Susu oli kantavana ja menossa synnyttämään synnyinkotiinsa (Susu tuli meille sijoituskoirana), tämän synnytyksen ja pentujen hoitamisen sujuminen olivat tietenkin myös ratkaisevia tekijöitä. Kaikki sujui hyvin, Susu hoiti pentunsa erinomaisesti. Sydän talven mittaan mietittiin asiaa ja päätettiin kennelnimi hakea. Iso kiitos tässä vaiheessa kasvattaja Piialle, jolta olemme saaneet kaksi ihanaa pemua kotiimme sekä paljon neuvoja ja tukea!
Kennelnimen keksiminen ei ollut mikään helppo rasti. Aina kun joku kiva tuli mieleen, niin se oli jo FCI:n listalla tai vaikutti liian samanlaiselta. Halusimme englanninkielisen nimen, koska rotukin on Brittien saarelta kotoisin. Sana crown tuntui heti miellyttävältä, suomeksi mm. kruunu ja latvus. Asumme Neulamäen huipulla, ikkunasta näkyy puiden latvuksia ja katummekin on sen niminen. Crown-sana oli jo käytössä, joten täytyi keksiä siihen etu- tai takaliite, lisättiin siihen wish. Hoonolla englannilla suomennamme tuon siis vapaasti "Latvuksen Toiveen".
Näyttelyvuosi pyörähti meidän osalta käyntiin helmikuussa Suomen Welsh Corgi Seuran erikoisnäyttelyssä, joka järjestettiin meidän iloksi tällä kertaa Kuopiossa. Oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Topi osallistui urakalla kotikoira, juniorhandler nuoremmat sekä lapsi- ja koira luokkiin (kivesvikaisena ei voi osallistua virallisiin luokkiin). Hienosti meni, lapsi ja koirassa ystävän tyttären kanssa tulivat toiseksi, ja Topin kasvattajan tyttären esiintymistä Topin kanssa JH:ssa oli ilo seurata, tuloksena hienosti kolmas sija. Susu osallistui myös juniorhandler nuorempiin kolmannen tytön kanssa, heillä upeasti neljäs sija. Virallisiin luokkiin osallistuivat Susu ja Vili, tuomarina Barry Coulson Iso-Britanniasta. Susu oli upeasti ison avoimen luokan toinen sa:lla ja Vili kruunasi päivän ollen valioluokan ykkönen ja lopulta PU2! Vili olikin aivan mahtavassa vireessä, ei meinannut viime hetken harjaushetkellä pysyä enää pöydällä, kiire oli jo kehään, häntä heiluen silmät loistaen hymy naamalla siellä mentiin. Jos joku nauttii näyttelyistä niin se on meidän Vili :)
Kuvassa Vili erkkarin ruusukkeineen kuvauspaikalla.
Seuraavana olikin vuorossa Latvian Valmieran näyttelyreissu. Kolme naista ja viisi koiraa, mahtava reissu, eikä olisi voinut mennä tulostenkaan osalta huonommin: Kaikki viisi koira saivat kotiintulijaisiksi sertit ja näillä saavuttivat tai tulivat saavuttamaan valionarvoja. Susu oli vielä sunnuntaina RYP-3, sekä veljensä Rokin kanssa saman päivänä BIS-1 pari.
Muista 2015 reissuista vähän lyhyemmin: Suomessa kierrettiin muutama näyttely tänä vuonna, Susu sai Imatralla sertin ollen VSP. Se serti valioittikin Susun Suomen muotovalioksi. Muita ulkomaan reissuja tehtiin Venäjälle, Liettuaan, Viroon, Tanskaan ja Ruotsiin. Tämän vuoden saldona Vili saavutti entisten lisäksi Latvian, Liettuan, Baltian ja Ruotsin valionarvot. Susu puolestaan melkeimpä järkytti meidät napsimalla 9 eri valionarvoa puolessa vuodessa: Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Baltian, Venäjän, Ruotsin, Tanskan ja Pohjoismaiden valion arvot... Huhhuh. Tyttö oli tänä vuonna 5 kertaa ROP ja 2 kertaa VSP. Onnellisia ja kiitollisia olemme. Luulen, että tämä oli sellainen once in a lifetime :) Kiitos kaikille reissuilla mukana olleille, kivaa on ollut niin pikkuporukan omatoimi- kuin bussireissuillakin!