Susulla ja pennuilla on kaikki hyvin! Pentulaatikossa on rauhallista, emo hoitaa ja imettää, hyvä että malttaa ulkona tarpeillaan käydä. Pennut nukkuvat ja välillä mönkivät syömään, ovatkin aikamoisia pulleroita. Tarkoitus oli pikku perhettä pitää muovipetissä ensimmäinen viikko, etteivät eksy emosta, mutta toista tyttöä ei laidat pitäneet pesässä. Nyt ovat pentulaatikossa, toisella puolen alla lämpöpeitto ja toinen puoli tavallisella peitolla. Susu tykkää maata viileämmällä puolella, pari ensimmäistä yötä ja päivää piti pentuja välillä siirrellä lämpimältä peitolta emon luo (mikäli olivat sinne menneet), eivät meinanneet emon lämpöä etsiessä osata lähteä lämpöpeiton päältä emoa kohti. Osasivat kyllä antaa äänimerkkiä: Siirtäkää minut! Yöllä kun heräsi alkoi jo tunnistaa äänestä kuka pentu oli kulloinkin palvelua vailla. Nyt osaavat ryömiä topakkaan tahtiin suoraan emon luo mikäli makailevat lämpöpeitolla. Enimmäkseen tässä on saanut vain ihailla ja seurata pentuja, Susu on hoitohommat tehnyt erinomaisesti, ei tarvitse tapahtumiin puuttua, mikä on hyvä juttu, niinhän sen pitää mennäkin. Tässäpä joitakin kuvia viikon varrelta :)
Pikapäivitys... Susun kanssa tehtiin yöhommia ja keisarinleikkaukseksihan se meni. Ensimmäinen pentu oli jumissa ja pennut olivat niin isoja, etteivät ne eläinlääkärin mukaan olisi millään mahtuneet tulemaan luonnollista reittiä ulos. Susun kanssa kotiin tuli 2 narttua ja 1 uros. Äityli on ollut reipas koko ajan ja hoitaa oikein huolella pentuja. Nyt keskitytään hoitamaan leikkauspotilasta sekä pentuja, tähän asti kaikki on mennyt olosuhteet huomioon ottaen ok. Kuvia myöhemmin, pitäkää peukkuja!
Tänään masuasukit ovat kasvaneet jo 8 viikkoa, viimeinen viikko alkoi. Tavarat ja pentulaatikko ovat valmiina -tervetuloa vaan maailmaan masuasukit! Pentujen liikkeet näkyvät ja varsinkin tuntuvat, jännä tunne kun ensimmäisen kerran käteen tuntui pieni töytäisy, että voiko olla! Maavara koko ajan pienenee, kuten kuvistakin näkee. Jännittävät hetket edessä, päivitämme blogia, kun alkaa jotain tapahtua... :)
Onneksi tänne alkoi tulla jo lunta, pääsee kurasta eroon. Koiratkin innoissaan kierivät lumessa ja juoksentelevat. Näissä Susun kuvissa lumisade vasta alkamassa, nyt sitä on saanut jo kolata pihalla. Tänään Susulle tuli 7 viikkoa täyteen. Maha on kasvanut, painoakin tullut noin puolitoista kiloa normaalipainoon verrattuna. Lenkille vielä innolla lähdetään, mutta kuljetaan ihan Susun tahtiin, hitusen on tahti kyllä hidastunut -hyvä, me muut pysytään nyt paremmin perässä :)
Tässäpä joitakin kuvia metsälenkiltä, tosi hämärää on, silmätkin kiiluvat kameran salamasta. Näin rapakelillä lisäksi koiranomistajana toivoo, että menisi hitusen pakkasen puolelle, loppuisi tuo hiekan tulo sisälle. No eipä ole liukasta kun on hiekoitetut lattiat! :) Harmaa on marraskuun päivä, mutta viikonloppu on aina tietysti viikonloppu. Tarkoitus oli ottaa ulkona joitakin kuvia, mutta ei tuo päivä oikein valjennut kuvauskeliksi. Otettiin sitten takkaa lämmittäissä muutama kuva, mallit ruokapalkalla...
3.11.2015
Susun maha pyöristyy, tänään tuli täyteen 6 viikkoa astutuksesta. Vielä reippaasti kuljetaan entisenlaiset lenkit, liikakiloja ei ole. Leikkii ja juoksee poikien kanssa vanhaan malliin. Olemme ehdotelleet Susulle, jotta miten jos alkaisit rauhoittua ja kuunnella vaikka klassista musiikkia... mitä vielä, rokkia vaan ja täysillä taas jossain tuolla mennään... Ruokinnassa on siirrytty hiljalleen penturuokaan ja ensimmäinen madotus tehty. Kaikki on siis mennyt hyvin ja käsikirjoituksen mukaan, peukut pystyssä, jotta näin jatkuu! 1.11.2015 Pitkään on omaa blogia ja kotisivuja mietitty, kertomuksia koiriemme touhuista ja elämästä. Aloittelemme siis nyt, kennelnimen saaminen ja ensimmäisen pentueen odottaminen laittoivat taas kipinän tulille... Tervetuloa seuraamaan! :) Kerrotaanpa tässä ensimmäisessä postauksessa vanhoja juttuja. Noin vuosi sitten syksyllä Heli istui kasvattajan peruskurssilla, joka on edellytys kennelnimenkin saannille. Kasvatus oli käynyt mielessä, mutta kennelnimi tai pennutus tuntui vielä "ehkä" jutulle. Susu oli kantavana ja menossa synnyttämään synnyinkotiinsa (Susu tuli meille sijoituskoirana), tämän synnytyksen ja pentujen hoitamisen sujuminen olivat tietenkin myös ratkaisevia tekijöitä. Kaikki sujui hyvin, Susu hoiti pentunsa erinomaisesti. Sydän talven mittaan mietittiin asiaa ja päätettiin kennelnimi hakea. Iso kiitos tässä vaiheessa kasvattaja Piialle, jolta olemme saaneet kaksi ihanaa pemua kotiimme sekä paljon neuvoja ja tukea! Kennelnimen keksiminen ei ollut mikään helppo rasti. Aina kun joku kiva tuli mieleen, niin se oli jo FCI:n listalla tai vaikutti liian samanlaiselta. Halusimme englanninkielisen nimen, koska rotukin on Brittien saarelta kotoisin. Sana crown tuntui heti miellyttävältä, suomeksi mm. kruunu ja latvus. Asumme Neulamäen huipulla, ikkunasta näkyy puiden latvuksia ja katummekin on sen niminen. Crown-sana oli jo käytössä, joten täytyi keksiä siihen etu- tai takaliite, lisättiin siihen wish. Hoonolla englannilla suomennamme tuon siis vapaasti "Latvuksen Toiveen". vatVietämme koiriemme kanssa suht tavallista koiraperheen arkea, lenkkeilemme ja joskus piristykseksi jotain harrastelemme. Corgi on siitä kiva pakkaus, että se on aina valmiina mihin touhuun vaan! Kaikkien kanssa on käyty ainakin pentukurssi, on tutustuttu mm. agilityyn, doboiluun, verijälkeen ja käymme näyttelyissä. Tämä vuosi on mennyt enemmän näyttelyjen merkeissä, ja tuloksetkin ovat iloisesti yllättäneet, kerromme niistä seuraavissa kappaleissa. Näyttelyvuosi pyörähti meidän osalta käyntiin helmikuussa Suomen Welsh Corgi Seuran erikoisnäyttelyssä, joka järjestettiin meidän iloksi tällä kertaa Kuopiossa. Oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Topi osallistui urakalla kotikoira, juniorhandler nuoremmat sekä lapsi- ja koira luokkiin (kivesvikaisena ei voi osallistua virallisiin luokkiin). Hienosti meni, lapsi ja koirassa ystävän tyttären kanssa tulivat toiseksi, ja Topin kasvattajan tyttären esiintymistä Topin kanssa JH:ssa oli ilo seurata, tuloksena hienosti kolmas sija. Susu osallistui myös juniorhandler nuorempiin kolmannen tytön kanssa, heillä upeasti neljäs sija. Virallisiin luokkiin osallistuivat Susu ja Vili, tuomarina Barry Coulson Iso-Britanniasta. Susu oli upeasti ison avoimen luokan toinen sa:lla ja Vili kruunasi päivän ollen valioluokan ykkönen ja lopulta PU2! Vili olikin aivan mahtavassa vireessä, ei meinannut viime hetken harjaushetkellä pysyä enää pöydällä, kiire oli jo kehään, häntä heiluen silmät loistaen hymy naamalla siellä mentiin. Jos joku nauttii näyttelyistä niin se on meidän Vili :) Kuvassa Vili erkkarin ruusukkeineen kuvauspaikalla. Seuraavana olikin vuorossa Latvian Valmieran näyttelyreissu. Kolme naista ja viisi koiraa, mahtava reissu, eikä olisi voinut mennä tulostenkaan osalta huonommin: Kaikki viisi koira saivat kotiintulijaisiksi sertit ja näillä saavuttivat tai tulivat saavuttamaan valionarvoja. Susu oli vielä sunnuntaina RYP-3, sekä veljensä Rokin kanssa saman päivänä BIS-1 pari. Muista 2015 reissuista vähän lyhyemmin: Suomessa kierrettiin muutama näyttely tänä vuonna, Susu sai Imatralla sertin ollen VSP. Se serti valioittikin Susun Suomen muotovalioksi. Muita ulkomaan reissuja tehtiin Venäjälle, Liettuaan, Viroon, Tanskaan ja Ruotsiin. Tämän vuoden saldona Vili saavutti entisten lisäksi Latvian, Liettuan, Baltian ja Ruotsin valionarvot. Susu puolestaan melkeimpä järkytti meidät napsimalla 9 eri valionarvoa puolessa vuodessa: Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Baltian, Venäjän, Ruotsin, Tanskan ja Pohjoismaiden valion arvot... Huhhuh. Tyttö oli tänä vuonna 5 kertaa ROP ja 2 kertaa VSP. Onnellisia ja kiitollisia olemme. Luulen, että tämä oli sellainen once in a lifetime :) Kiitos kaikille reissuilla mukana olleille, kivaa on ollut niin pikkuporukan omatoimi- kuin bussireissuillakin! |
AuthorHeli ja pemut: Vili, Topi, Susu, Lara, Rosa., Bertta ja Gere. Asumme Kuopiossa Archives
November 2022
Categories |